Viime viikonloppuna rakkaan ja uskollisen Ferdi-vaarimme tila heikkeni niin paljon, että jouduimme tekemään raskaan päätöksen ja saatoimme hänet sunnuntai-iltapäivällä sateenkaarisillalle. Elämäni on tällä hetkellä täydellisesti pysähdyksissä ja lohdutonta.

Taas valo viilsi taivaanrantaa,
se päivän yöstä erotti.
Tuli aika hänet pois antaa, hänet, jota niin paljon rakastin.
Sen järjellä toki ymmärrän,
vaan sydämeni lohduton,
ei sitä tahdo käsittää.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, kulje kanssa enkelein.
Hyvää matkaa, hyvää matkaa, sinua aina rakastan.
-Kiia-
(mukaellen alkupräistekstiä Laaksonen, Bäckman, Elkomaa)